Vertaisäidit

Olen 2011 syntyneen pojan äiti. Vertaisäitinä voin auttaa koskien esimerkiksi elämää kouluikäisen lapsen kanssa, elämää synnytyksen jälkeisen masennuksen kanssa sekä elämää syöpäsairauden kanssa. Toki muistissa on hyvin vielä kokemukset lapsen muista ikäkausista ja kokemuksia vammaisena äitinä terveyden ja sosiaalihuollon palvelujen parissa.

Minulla on MMC ja hydrokefalia. Käytän liikkumisen apuvälineenä manuaalipyörätuolia.

Perheeseeni kuuluu minun ja ja mieheni lisäksi kaksi lasta; 2014 syntynyt tyttö ja 2017 syntynyt poika. Meillä asustaa myös kolme koiraa. Vertaistuki on tärkeää kokemusten ja tiedon jakamista. Haluan toimia vertaisäitinä , koska silloin kun itse olen suunnitellut raskautta ja ollut raskaana ei ole ollut juuri ketään keneltä kysyä kokemuksia. Nyt haluan jakaa omia kokemuksia pyörätuolilla liikkuvana äitinä niin raskauden suunnittelusta, raskaudesta, vauva-arjesta ja muutenkin lapsiperhearjesta.

Minulla on selkäydinvamma, en pysty kävelemään ollenkaan, mutta kädet toimivat normaalisti.

Olen vuonna 2007 syntyneen tytön äiti. Pyörätuolia olen käyttänyt jo nelivuotiaasta saakka, joten tämä on luonnollinen asia myös tyttärelleni. Toivon tarjoavani vertaistukea vammaisille tytöille ja naisille, jotka haaveilevat äitiydestä, ovat äitiyden alkutaipaleella tai ovat jo äitejä.

Olen pyörätuolia käyttävä äiti.

Olen kahden teini-ikäisen lapsen äiti. Perheeseen kuuluu myös aviomies. Vammauduin putoamisonnettomuudessa, kun lapset olivat 5- ja 7-vuotiaita. Vertaistukijana voin jakaa kokemuksia elämänmuutoksesta vammautuessa tilanteessa, jossa perheessä on pieniä lapsia. Myös kokemuksia arjen järjestämisestä pienten ja isompien lasten kanssa.

Olen rohkea ja päättäväinen ja löydän tavat tehdä minulle tärkeitä asioita. Haluan rohkaista myös muita vammaisia äitejä ja naisia elämään omannäköistään elämää vammoista riippumatta. Tärkeä oivallus minulle on ollut, että voin pitää kiinni itsenäisyydestäni ja yhtä aikaa ottaa apua vastaan esim. avustajalta. En ole työelämässä, mutta toimin aktiivisesti järjestötyössä ja harrastan tavoitteellisesti pyörätuolitanssia.

Minulla on paraplegia ja käytän manuaalipyörätuolia kaikkeen liikkumiseen.

Olen kahden pienen lapsen äiti. Nuorempi lapsista on neljä ja vanhempi kuusi. Arkea rytmittää työt, päivähoito ja harrastukset. Vapaa-ajalla viihdymme niin metsässä kuin pääkaupungin huvitusten parissa. Oman äitiyden alkutaipaleella vertaisäideillä on ollut iso merkitys minulle ja nyt haluan olla jakamassa hyvää eteenpäin. Olen vertaisena läsnäoleva ja kuunteleva rinnalla kulkija.

Minulla on perinnöllinen sairaus, jonka vuoksi luuni ovat hauraat ja olen lyhytkasvuinen. Minulla on käytössä myös liikkumisen apuvälineitä.

Äitiys on ollut minulle kokonaisvaltaista ja olen yrittänyt olla äitinä mahdollisimman jaksava ja lasteni tunteet huomioiva äiti. Toisinaan olen ylittänyt voimavarani ja uupunut totaalisesti kunnes taas levättyäni olen koonnut itseni ja kerännyt voimanrippeeni uuteen nousuun. Tänä päivänä lapseni ovat 18 ja 16- vuotiaat, ja kokemukseni vammaisena äitinä ovat yhtä pitkät ja vaiherikkaat. Olen oppinut matkan varrella paljon ja siksi toimiminen vertaisäitinä on minulle tavattoman tärkeää. Jokainen äiti on hyvä omalla tavallaan, eikä ole mitään kaavaa millainen pitäisi olla ollakseen juuri oikeanlainen.

Olen aivovammainen nainen ja suurimpana rajoitteenani on oman jaksamiseni säätely voimavarojeni vähyyden vuoksi. Väsyvyys ja tavallista nopeampi kuormittuminen tekevät arjen askareista toisinaan haastavia.

Minulla on yksi kohta nelivuotias lapsi. Äitiys on ollut hyvin erilaista mitä kuvittelin, mutta kaikki pelot vamman kanssa äitiydestä ovat karisseet pois. Vertaisäitinä annan uskoa tulevaan ja tsemppaan mukana ja annan myös tietoa byrokratian rattaista.

Minulla on tupla-amputaatio polven alapuolelta ja synnynnäinen vamma MMC. Istun pyörätuolissa ja käytän rollaattoria.