On jotenkin hämmentävää olla työyhteisössä, jossa ei tarvitse jännittää ensimmäisenä työpäivänä: Onko esteettömyys huomioitu? Miten minuun suhtaudutaan vammaisena nuorena naisena? Pystynkö olemaan omana itsenäni osana työyhteisöä? Ensimmäinen viikko Rusetissa on osoittanut, kuinka työyhteisö voi olla avoin, yhdenvertainen sekä aktiivinen samaa aikaa.
Voimaa työyhteisöstä
Ilokseni huomasin, että heti ensimmäisenä päivänä minut otettiin hyvin ja avoimesti vastaan uutena järjestötyöntekijänä. Pääsin heti kiinni siihen, mihin yhdistykseen olen päässyt kun aamu alkoi yhteisellä perehdytyksellä, missä kävimme läpi työsovellusten toimivuuden ja ensimmäiset asiat, mihin voin perehtyä. Oli ihanaa huomata, että työkulttuuri on joustava ja sellainen, että apua uskalsi pyytää ilman kynnystä tarvittaessa. Lisäksi olin positiivisesti yllättynyt siitä, että minut kutsuttiin heti mukaan sen viikon tapahtumiin. Pääsin esimerkiksi mukaan STM:n järjestämään vammaispalvelulain soveltamistilaisuuteen, Amnestyyn Suostumuskulttuuri 2025 tutkimusraportin julkaisutilaisuuteen ja kansainväliseen naisten päivän marssiin.
Vammaispalvelulain soveltamiskoulutus oli todella kiinnostava, sillä se vaikuttaa niin konkreettisesti monen arkeen. Esimerkiksi miten sosiaalityöntekijät tulkitsevat lakia ja voiko jo olemassa olevat palvelusopimukset muuttua. Olisi toivottavaa, että lain tulkinnassa tunnistettaisiin paremmin nimenomaan ihmisoikeussopimukset eli esimerkiksi YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksista kertova sopimus. Oli huikea huomata työyhteisössä, että koulutuksen jälkeen kokoonnuimme vielä yhdessä keräämään ajatuksia siitä, minkälaisia asioita uuden lain tulkinnassa tulisi ottaa huomioon nimenomaan ihmisoikeusnäkökulmasta, ja miten koulutus oli siinä onnistunut.
Jäsenistö Rusetin toiminnan ytimessä
Sain myös oppia Rusetin tiedotteiden lähettämisestä sekä kuulla muutenkin, minkälaisia jäsenasioita olisi tulevaisuudessa hoidettavana. On ollut huikea huomata, kuinka paljon aktiivisia ja osaavia jäseniä Rusetissa on. En malta odottaa, että pääsen tekemään vapaaehtoisten kanssa enemmän yhteistyötä. Lisäksi pääsin mukaan kuuntelemaan tasa-arvoisesta neuvolahankeesta. Tilaisuudessa kuultiin kokemustoimijoita kartoittaen, miten vammaisten naisten tarpeet voidaan jatkossa huomioida paremmin neuvoloissa.
Vaikuttamista tasa-arvon puolesta
Loppuviikosta huomasin, kuinka monessa Rusetti on mukana vaikuttamassa. Amnesty julkaisi perjantaina Suostumuskulttuuri 2025- tilaisuudessa Asenne esiin tutkimusraportin, jossa nostettiin esiin esimerkiksi sitä, miten viranomaisiin ja oikeuslaitoksiin luotetaan kun seksuaalista itsemääräämisoikeutta on rikottu. Tutkimustulokset eivät ollut yllättäviä, mutta varsin surullisia osoituksia siitä, miten paljon vielä tarvitaan väkivaltaa ehkäisevää työtä. Oli hienoa seurata, miten vammaiset naiset oli otettu osaksi tutkimusprosessia. Lisäksi järjestöpäällikömme nosti paneelikeskustelussa esiin, miten vammaiset naiset tarvitsevat koulutusta tunnistaakseen heihin kohdistuvan väkivallan sekä apua ja tukea oikeusprosesseihin. Mielestäni on todella tärkeää, että sukupuolittunutta väkivaltaa käsiteltäessä tunnistetaan vammaisten naisten asema osana ilmiötä, sillä esimerkiksi THL:n selvityksen mukaan toimintarajoitteiset kohtaavat 2 kertaa enemmän väkivaltaa muuhun väestöön nähden.
Ensimmäinen viikkoni Rusetissa huipentui Naistenpäivän marssiin, jossa saimme pitää ääntä tasa-arvon ja ihmisoikeuksien puolesta. Oli todella voimaannuttavaa ymmärtää olevansa osa isoa tasa-arvo liikettä, joka marssii aina eteenpäin. Paikalla oli paljon Rusetin aktiivisia toimijoita, joita ilman Rusetti ei varmasti olisi nyt niin vaikuttava valtakunnallinen yhdistys. Päällimmäisenä koko viikosta on jäänyt ajatus siitä, että vammaisten tyttöjen ja naisten ääntä tarvitaan nyt, jotta voimme oikeasti todeta olevamme tasa-arvon mallimaa.
Selinä Nera
Järjestötyöntekijä
