Helsingin Kameraseuran kuvaaja Jan Ekström on toteuttanut näyttelyn, jossa on kuvasarjoja eri traumoista ja sairauksista. Tähän näyttelyyn pääsi osaksi Anna-Stina Lindén omalla tarinallaan ”minun tarinani”. Olemme saaneet luvan kuvaajalta sekä Anna-Stinalta julkaista upean videon.

Näyttely on avoinna on Kaapelitehdas Galleria West syyskuun 2023 ajan.

Videolla kuultava luettu kertomus löytyy kirjoitettuna videon alapuolelta. Pyrimme tekstittämään videon myöhemmin.

video: Anna-Stina, Trauman tarinoita (2023)

kuvaaja: Jan Ekström

Anna-Stina – Trauman tarinoita

Nimeni on Anna-Stina Lindén, syntynyt, kasvanut ja koulutettu Helsingissä. Työurani hurahti ilmailun parissa Helsingissä ja Zürichissä. Työssäni matkustin pääosin lentäen ja innolla myös vapaa-aikana kaikin keinoin; junalla, polkupyörällä, patikoiden. Tietty lentäen, koska flygarit on mun juttu. Tuolloin pää kolmantena jalkana tutkimaan maailman eri kolkkia.

Kunnes viisikymppisenä v 2008 ikävästi liikenneonnettomuudessa monivammauduin. Onnekseni Töölön sairaalan osaavat lääkärit pelastivat henkeni. Vasemman alaraajani kuitenkin menetin. Sen verran lääkehuuruissa olin, että väitin jalan kasvavan takaisin. Onneksi henki säilyi.

Kuntoutumisen polku on ollut kivenjärkälein päällystetty, vaikka lääketieteellinen- ja kuntoutuksellinen hoito on ollut huippuluokkaa. Kipeätä teki, kiukutti ja olin onnetonkin. Tuskin olisin jaksanut ilman vahvaa tukijoukkoa, sukulaiset, tuttavat, ystävät ja ammatin tuomat yhteistyökumppanit kannustivat. Kun pahin oli ohi, arvostin vertaistukea .Nyt menee jo kovaa- kiirehdin hitaasti. Onnun, mutta liikun ja ajattelen eteenpäin.

Nyt eläkkeellä valokuvaan, mutta vain harrastajatasolla. Polskin uimahallissa. Olen yhdistysaktiivi; teen somepäivityksiä, luon- ja ylläpidän verkkosivuja, hoidan jäsenrekisteriä. Live- musiikki on henkireikäni. Sinfonia konserteissa kuulen värejä.

Meneillään on jo toinen nelivuotiskausi Invalidiliiton liittovaltuustossa.

Parin viime vuoden aikana olen innostunut mainosmallin, filmiavustajan, somekasvo- keikoista. Kiitollinen niistä jokaisesta. Kolme valokuvataiteilijaa ovat ottaneet minut malleikseen näyttelyihinsä. Kuviani on roikkunut niin Helsingin Musiikkitalossa kuin Espoon kulttuurikeskuksessa, Vantaan taiteilijaseuran Galleria K:ssa sekä Kouvolan Veturissa.

Minun kehoni on minun. Olen rampainen, ensisijaisesti kuitenkin nainen. Naisena minua tulee ajatella.

Tulevaisuuteni on toiveita täynnä kuin aamunsarastus. Olen rohkeampi kuin uskoin, vahvempi kuin miltä näytän.

Maailman lentoasemilla aikoinaan ajattelin, että sitten kun olen vanha ja raihnainen tilaan pyörätuoliavustuksen. En arvannutkaan, että myöhemmin tulisin avustusta todella tarvitsemaan.

Anna-Stina Lindén